Japanilaisen elokuvan mestarit - Akira Kurosawan budomaailma

Kurosawa kertoo tarinoita, joissa eettinen taistelukenttä ja visuaalinen runo yhdistyvät.

Akira Kurosawa (1910–1998) on nimi, joka kohoaa majakkana Japanin elokuvahistoriassa. Hänen työnsä, joka ulottuu lähes 60 vuoden ajanjaksolle, on muovannut käsitystä siitä, mitä elokuva voi olla. Harva kuitenkaan tarkastelee Kurosawan tuotantoa budon, japanilaisen soturin tien, viitekehyksessä, vaikka juuri siinä avautuu yksi hänen työnsä syvimmistä ulottuvuuksista.

Kurosawan budomaailma ei tarkoita pelkästään miekkailukohtauksia, samuraisankareita tai sotilaallista kuria. Se viittaa filosofiseen rakenteeseen, jonka ytimessä ovat itsekurin, vastuun, sisäisen kamppailun ja inhimillisen arvokkuuden teemat. Kurosawan elokuvissa budo on tapa olla ja elää maailmassa; eettinen kompassi, joka suuntaa ihmisen toimintaa kaaoksen keskellä.

Budo elokuvallisena filosofiana

Budo ei Kurosawalla ole kokoelma taistelutekniikoita, vaan ennen kaikkea henkinen tie. Tämä näkyy selkeimmin hänen samuraielokuvissaan, joissa sankarit toimivat harvoin voiman tai kunnian vuoksi. Sen sijaan he ajautuvat kamppailuun sisäisen velvollisuutensa pakottamina.

Akira Kurosawa. Kuva: Wikimedia.

Akira Kurosawa rakentaa elokuviensa rytmin usein zen-budo -perinteen hengessä. Hän yhdistää tyhjyyden ja toiminnan vastapariksi, joissa hitaat, harkitut kuvakompositiot valmistavat katsojan äkilliseen energian purkaukseen. Tämä on nähtävissä esimerkiksi elokuvassa Seitsemän samuraita (1954), jossa pitkät odotuksen hetket ja hiljaiset katseet antavat tilaa sisäiselle jännitteelle ennen myrskyn puhkeamista. Elokuvallinen hiljaisuus on osa budon kurinalaisuutta, mielen keskittymistä ennen toimintaa.

Moraalinen perusta

Monissa Kurosawan elokuvissa hahmot noudattavat tai rikkovat budon moraalista periaatetta, ’oikeaa asennetta’. Kurosawan mestarit, kuten Kambei Shimada (Seitsemän samuraita), edustavat asennetta, jossa voima ja nöyryys kulkevat rinnakkain. Sitä vastoin esimerkiksi Sanjuron (1962) käsittelee moraalisen budo-etiikan väärinkäsitystä, jossa muodollinen kurinalaisuus ilman myötätuntoa johtaa brutaaliin ja tarpeettomaan väkivaltaan.

Seitsemän samuraita elokuvajuliste.

Kurosawan samurait eivät ole tyypillisiä sankareita. He ovat epävarmoja, joskus pelokkaita, usein rikkonaisia. Heidän suurin taistelunsa käydään sisäisesti. Tämä on syvälle budoon juurtunut piirre; itsensä voittaminen ennen vastustajaa.

Kambei Shimada on yksi japanilaisen elokuvan suurimmista samuraihahmoista. Hänen esiintymisensä miekkamestarina ei ole vain dramaturginen koukku, vaan myös kuva budon ytimestä, jossa voimaa käytetään suojelemiseen, ei tuhoamiseen. Hän taistelee, koska ei voi olla taistelematta. Häin ei taistele kunnian vuoksi, vaan vastuun takia.

Tsubaki Sanjuron hahmo taas edustaa samalla kertaa budon vapautuneempaa ja kriittisempää puolta. Hän on mestari, joka näkee muodollisuuden läpi ja ymmärtää, että todellinen taistelijan tie edellyttää joustavuutta, myötätuntoa ja kykyä nähdä maailman epätäydellisyys. Sanjuron kevyt ironia toimii vastapainona hänen kuolettavalle taidolleen, joka ilmenee voiman ja vaatimattomuuden välillä.

Kurosawan liikkeen estetiikka

Akira Kurosawa oli itse syvästi perehtynyt sotataitojen koreografiaan ja arkisiin harjoitteisiin. Tämä näkyy hänen ohjauksessaan liikkeen selkeytenä. Kurosawan toiminta on aina ymmärrettävää. Jokaisella liikkeellä on tarkoitus, kuten miekanvedoissa; 'yksi veto, yksi ratkaisu' on läsnä monissa kohtauksissa. Kurosawa käytti laajoja kuvakenttiä antaakseen liikkeelle tilaa ja välttääkseen turhaa leikkaamista. Tämä oli aikanaan poikkeuksellista.

Kurosawa kuvasi sankareidensa psyykkisen kamppailun fyysisen toiminnan rinnalla. Tiukat lähikuvat kasvoista ennen ratkaisua, tuulen ja sateen käyttö tunteen peilinä, zen-estetiikan ilmaisuna.

Tuuli, sade ja elementtien budo

Kurosawan elokuvissa luonto ei ole pelkkä näyttämön tausta. Se on osa budon maailmankuvaa, jossa luonnonvoimat heijastavat mielen tilaa ja moraalista kamppailua. Tuuli on usein liikkeen ja muutoksen symboli, sade edustaa puhdistautumista ja lumi kuolemaa.

Seitsemän samurain loppukohtauksen sade ja muta eivät ole pelkästään visuaalinen tehokeino, vaan ne voi nähdä ilmaisevan budon sanomaa siitä, että kaiken voimankäytön jälkeen maailma on yhä keskeneräinen ja haastava. Soturi ei voita maailmaa, hän vain pyyhkii pois hetken lian.

Kurosawan elokuvallinen budo on vaikuttanut syvästi niin japanilaisiin kuin länsimaalaisiin tekijöihin. George Lucas, Sergio Leone, Martin Scorsese ja monet muut ovat ammentaneet hänen tavastaan yhdistää toimintaa ja filosofiaa. Akira Kurosawan elokuvat ovat vahvoja tarinoita, joissa budo on tapa elää.

--