Jake Paul on enemmän kuin nyrkkeilijä. Hän on kamppailumaailman ristiriitainen kummajainen, joka tuntuu tuottavan lähes päivittäin huhuja, urheilujuttuja ja vetäviä klikkiotsikoita. Jake Paul on treenihikeä tihkuva popkulttuuriolio, joka on tullut jäädäkseen. Haluttiin sitä tai ei.

Akira Kurosawa (1910–1998) on nimi, joka kohoaa majakkana Japanin elokuvahistorian yläpuolelle. Hänen työnsä, joka ulottuu lähes 60 vuoden ajanjaksolle, on muovannut käsitystä siitä, mitä elokuva voi olla. Harva kuitenkaan tarkastelee Kurosawan tuotantoa budon, japanilaisen soturin tien, viitekehyksessä, vaikka juuri siinä avautuu yksi hänen työnsä syvimmistä ulottuvuuksista.

Kamppailuelokuvat ovat paljon enemmän kuin vain iskuja ja potkuja. Ne ovat tarinoita liikkeen filosofiasta, kehon ja mielen yhtenäisyydestä, mutta ennen muuta eri kulttuurien tavasta kertoa voimasta, oikeudenmukaisuudesta ja identiteetistä. Kamppailuelokuvien juuret ulottuvat syvälle itämaiseen draamaan ja länsimaiseen toiminnan estetiikkaan — ja sen vaikutus näkyy yhä, supersankarielokuvista taide-elokuviin.

Kyseessä ei ole vain mangan tai animen live action -sovitus, vaan kunnianhimoinen viisiosainen elokuvasaaga, joka piirtää kuvan Japanin siirtymästä feodaalisesta menneisyydestä moderniin aikaan – yhden miekkansa laskeneen soturin silmin.