Lajiliitot ovat valmennuksen moottori – mutta erot ammattimaistumisessa kasvavat

Ammattivalmentajuuden kehittämiseksi tarvitaan entistä selkeämpiä urapolkuja. Kuva: Budoka.fi

Suomalaisten lajiliittojen rooli valmennusosaamisen kehittäjinä on ratkaiseva, mutta tuore selvitys paljastaa, että valmentajien määrä, koulutustaso ja työllistymismahdollisuudet vaihtelevat rajusti lajien välillä. KIHUn (Huippu-urheilun instituutti) julkaiseman tutkimuksen mukaan vain noin viidesosa lajiliitoista arvioi, että heidän lajissaan on riittävästi koulutettuja valmentajia.

Valmentajia koulutetaan paljon, mutta eteneminen silti takkuilee. Vuonna 2024 lajiliitot järjestivät yhteensä 662 valmentajakoulutusta, joihin osallistui noin 11 000 valmentajaa. Koulutuksista valtaosa, 91 prosenttia, oli perustason (startti- tai 1-tason) koulutuksia. Vaikka koulutuksia järjestetään määrällisesti paljon, vain harva liitto kokee, että koulutettuja valmentajia olisi tarpeeksi tai että valmentajien eteneminen koulutuspolulla olisi riittävää.

Silti valmennusosaamisen kehittäminen on strategiatasolla vahvaa: 72 prosenttia liitoista ilmoitti sen olevan strateginen painopiste, ja 87 prosentilla on nimetty koulutuksesta vastaava henkilö.

Ammattimaisuus kasvaa, työllistyminen heikkoa

Suomessa toimii noin 3 400 ammattivalmentajaa (Tilastokeskus, 2025), mutta lajiliitot työllistävät heistä vain pienen osan. Selvityksen mukaan yli puolet liitoista (60 %) kokee, että heidän lajissaan ammattivalmentajien työllistymismahdollisuudet ovat heikot tai olemattomat.

Valmentajien ammattimaistumisen esteiksi tunnistettiin kolme päätekijää:

1. Talousresurssien niukkuus

2. Valmentajien tehtävänkuvien pirstaleisuus

3. Lajien maantieteellinen hajonta ja olosuhteet.

   
   

Ammattimaistumista tukevina ratkaisuina nähtiin puolestaan yhteispalkkaukset, lajiliittojen tarjoama koulutus ja tuki sekä sääntöpohjaiset vaatimukset, kuten valmentajalisenssit. Erityisesti nuorten olympiavalmentaja (NOV) -palkkausmallia pidettiin edelleen tarpeellisena ja toimivana ratkaisuna.

Neljä eri profiilia lajiliitoille

KIHUn selvitys jakoi lajiliitot neljään profiiliin vuosibudjetin ja työllistämismahdollisuuksien perusteella.

• Suunnannäyttäjät: Ammattimaistuminen pitkällä ja selkeä valmentajapolku.

• Resurssipotentiaaliset: Taloudelliset edellytykset olemassa, mutta strateginen ohjaus vielä kehittymässä.

• Ketterät: Hyödyntävät tehokkaasti kasvupotentiaalia ja tukimalleja, vaikka resurssit ovat rajalliset.

• Pienliitot: Toiminta nojaa vapaaehtoisuuteen ja palkkauksia haetaan usein hankerahoituksilla.

  
  

Selvitys korostaa, että ammattivalmentajuuden kehittämiseksi tarvitaan entistä selkeämpiä urapolkuja, yhtenäisiä koulutusvaatimuksia ja realistisia palkkatason määrittelyjä.

Tutkimustiedon hyödyntäminen vähäistä

Vaikka useimmat lajiliitot seuraavat aktiivisesti kansainvälistä kehitystä, tutkimustiedon systemaattinen hyödyntäminen valmentajakoulutuksissa on edelleen vähäistä. Sen sijaan vastuullisuus ja yhdenvertaisuus ovat nousseet keskeisiksi osiksi koulutussisältöjä, mikä kertoo laajemmasta muutoksesta suomalaisessa urheiluvalmennuksessa.

Lähteet:

• Hannula, J., Blomqvist, M. & Lämsä, J. (2025). Lajiliitot valmentajien kouluttajina ja työllistäjinä. KIHUn julkaisusarja nro 89.

• Tilastokeskus. 2025. Työssäkäyntitilasto. Urheiluvalmentajat ja toimitsijat.

--